Wednesday, March 27, 2013

Imperiumin vastaisku

Välillä on hyvin vaikea ymmärtää, miten mikään teknologia voi elää ja kehittyä tällaisilla välineillä. Tarkoitan tietysti imperiaalista mittayksikköjärjestelmää, jota jenkit edelleen itsepäisesti käyttävät. Toisinaan tuntuu, että kyse on huonosta huumorista: ketään ei ole naurattanut enää pitkään aikaan, mutta vielä se vaan jatkaa...

Välillä ei puhuta edes teknologiasta, vaan elintärkeistä asioista. Kuten oluen panemisesta. Kämppikset olivat keittelemässä kotitekoista kaljaa, mutta resepti oli ilmeisestikin alun perin belgialainen. Tottakai myös mittayksiköt olivat SI-järjestelmän mukaiset. Siinä kaverit sitten hämmästelivät, että mistä tätä sokeria yksi kilogramma saadaan, kun meillä on vaan muutama pauna. Kävin heitä neuvomassa. Olinhan katsonut amerikan suurin pudottaja -ohjelmaa, joten tiesin paunan olevan vajava puoli kiloa.

Oma henkilökohtainen maailmanloppuni koitti konepajakoulutuksessa, kun jouduin tulkitsemaan amerikkalaista mikrometriruuvia. Sehän ei siis tarkkaan ottaen ole mikrometriruuvi, vaan asteikolla pyörii jotain tuuman murto-osia. Ja ne osat ei ole kymmenesosia! Meinasi lentää laite seinään, kun pyöritin asteikkoa: 1, 2, 3, 4, 1, 2,... mitä helvettiä? Paikalliset kaverit muuten laskee murtoluvuista desimaalilukuja eläimellisellä nopeudella. Tai en tiedä onko siinä enää laskemisesta kysymys. Jos on ollut pakko opetella muuttamaan kaiken maailman seitsemät kuudestoistaosat vertailukelpoiseen muotoon, niin saattaa se monella mennä jo ulkomuistista.

LEAN-kurssin luennolla piti valita tuote, josta halusi laatia tuotantosuunnitelman. Suunnitelmaan kuului muun muassa markkina-alueen määrittäminen ja tuotteen menekin ennustaminen. Yksi kaveri oli valinnut tuotteekseen koneistuskappaleiden kiinnityksen apuna käytettävän 1-2-3-palikan, jonka yksi sivu on siis 1", toinen 2" jne. Kaveri oli myös nokkelana muuttanut mitat metrijärjestelmään, jotta palikka menisi kaupaksi meren toisellakin puolella. Hyvä hyvä. Todella käyttökelpoinen kyllä tuo 2,45 cm * 5,08 cm * 7,62 cm palikka, ja tuolla nimellä se menee varmasti kaupaksi.

Lasketteluvälineiden vuokrausta varten piti ilmoittaa omat strategiset mitat. Lomakkeen täyttämistä piti harjoitella kahteen kertaan, sillä eiväthän ne mitään kilogrammoja ja senttimetrejä ymmärtäneet. Jalkoja, tuumia ja paunoja sinne piti laittaa. Kengännumerokin oli vajaa neljännes siitä mitä Suomessa.

Hienointa tässä Stonehengen aikaisessa systeemissä on se, ettei se toteuta sellaisenan edes fysiikan lakeja. Minua oli tästä etukäteen varoitettu, mutta tuli silti hieman puun takaa, ettei F ole m*a. Paunoja ja jalkoja per sekunnin neliöitä ei voi sellaisenaan kertoa. Tai voi, mutta siitä ei tule voimaa. Pauna on kuulemma nimittäin painon eikä massan yksikkö, joten tarvitaan jotain, jonka nimi on "Slugs". Sillä kerrottuna homma toimii, mutta tuloksena on siltikin voima, jota mitataan paunoissa, joka vielä hetki sitten oli massan yksikkö. Että mitä?

En ole tällä mantereella leiponut, ja syykin on selvä. Eihän siitä äidin reseptillä mitään tulisi. Uunin kun vääntää 225 asteeseen, niin taikina ei edes ruskistu, vaikka pitäisit sitä viikon verran uunissa. Farenheit-asteikon takia täällä ei ulkolämpötilakaan montaa kertaa talvessa laske miinuksen puolelle. Toisaalta, kuten serkkuni asian ilmaisi: amerikkalaisen ja suomalaisen saunan lämpömittareissa on melko lailla samat lukemat...

Onneksi edes aika kuluu täällä samaa tahtia kuin Suomessa. Ai niin, paitsi että kello käy täällä pikkutunteja keskellä päivää, ja yö ja päivä erotetaan toisistaan päätteillä am ja pm. Ja jostain ihmeen syystä sunnuntai on   kalenterissa viikon ensimmäinen päivä. Täällä ei muuten paikkakuntien välisistä etäisyyksistäkään puhuta kilometreissä, eikä edes maileissa, vaan tunneissa.

Ok, pahalta näyttää. Esimerkiksi kaikki työstökoneet on varustettu tuumamitoilla, ja mittavälineissä on tuuma-asteikot.  Maito myydään gallonoittain ja olut 12 unssin pulloissa. Arkielämä ei varmasti tule luopumaan imperiaalisista yksiköistä, mutta tieteen saralla on alettava tekemään jotakin, ennen kuin joku sukkula taas tippuu pelkästään sen takia, että yksi puhuu milleistä kun toinen puhuu tuumista. Merkkejä hennosta järjen valosta on jo nähtävissä. Polttomoottorikurssilla ilahduttavan paljon laskuja lasketaan SI-yksiköillä, vaikka moottoreiden tapauksessa metrijärjestelmämaissakin kuulee usein puhuttavan niinkin eläimellisestä yksiköstä kuin hevosvoima. Täällä muuten ihan normaalisti teho lasketaan kertomalla vääntö ja kierrosluku keskenään ja jakamalla koko roska vielä maagisella luvulla 5252. Luennolla kysyttiin syytä tähän. Edes kukaan paikallisista ei tiennyt, ennen kuin kaava johdetiin taululla... 


2 comments:

  1. Hehee, hyvin otsikoitu kirjoitus. Eihän näissä tosiaankaan ole mitään järkeä näissä mittayksiköissä. Olenkin juuri tuota sinun alaasi ja muita insinööritieteitä, että minkälaisten maagisten laskukaavojen kautta jenkit pyörittää omat laskelmansa. Monet tapaamani jenkit ovat sitä mieltä, että metrijärjestelmään olisi aika nastaa siirtyä. Se olikin kuulemma lähellä joskus 1980-luvulla, mutta sitten jotku nurkkapatriootit alkoi mesota niin paljon (You can't take that away from us!!), että suunnitelmasta luovuttiin).

    Meillä on onneksi tässä kodissa mittakipot, joissa on sekä cupit että desilitrat, eli leipominen (mun terapiaa) onnistuu. Ja se 225 C-astetta on 437 F.(Tämän sentään jo muistan, tuumien ja unssien ja paunojen kanssa olen jo antanut periksi.) Jostain syystä jenkkiresepteissä ihan kaikki paistetaan aina 175 C:ssä eli 350 F:ssä ja tosi pitkiä aikoja. Kummallista.

    ReplyDelete
  2. Oho, pari sanaa jäänyt joistain lauseista pois, kuten esmes verbi, mutta ehkä tuosta selvän saa. Voi itse päättää verbit, eikö olekin luovaa!

    ReplyDelete