Spring Break Roadtrip (SBR), osa 1

Kauan odotettu roadtrip Minnesotaan pääsi alkamaan viime lauantaina. Ympyrä sulkeutui eilen, kun palasimme takaisin Houghtoniin. Lauantain ja keskiviikon välillä kirjoitettujen blogipäivitysten määrä on kääntäen verrannollinen reissun hauskuuteen, joten kivaa näyttää olleen! Eri tallennusvälineisiin tarttui matkan varrelta yli 1500 kuvaa, joista parhaimpien avulla kertailen seuraavaksi matkan tapahtumia. Veljeni on ottanut osan kuvista, ja kuvien julkaisuun tässä blogissa on kysytty lupa.

Ajopeli ei sitten ollutkaan Toyota Corolla, eikä edes vastaava, vaan Camry! NASCAR! Tällä isolla ja vakaalla kärryllä oli hyvä taivaltaa highwayta. Matkan aikana lumisade muuttui vesitihkuksi ja pikkupakkanen lämpöasteiksi, mikä toisaalta varmisti, että tiet pysyivät sulina. Maili maililta määränpää lähestyi, vaikka välillä tehtiin jopa mutka:

Kuvassa näkyvä, vuokra-auton mukana tullut navi oli muuten todella hyvä ainakin Ameriikan tieverkolla. Kertaakaan ei ajettu harhaan. Kaupunkiympäristössä laite jopa tiesi montako kaistaa tiellä on, ja mille kaistoille pitää ryhmittyä, jotta matka jatkuu oikeaan suuntaan. Tiet olivat pääsääntöisesti hyväkuntoisia ja ruuhkia ei näkynyt missään. Alkumatkasta maisemat olivat metsäisiä ja muutaman mailin välein tultiin uuteen pieneen kylään. Sitten saavuimme osavaltion rajalle.

Wisconsinin puolella tie leveni. Kaupunkeja oli harvemmassa kuin Michiganin puolella, mutta ne olivat hieman isompia. Etelämpänä metsät vaihtuivat peltoaukeisiin.

Eagle River väittää olevansa maailman moottorikelkkapääkaupunki. Kaupungin kohdalla olikin hyvin lanatut kelkkaurat molemmilla puolilla valtatietä. Hieman Eagle Riverin jälkeen näimme myös ihan oikean kotkan kaartelevan taivaalla. Hyvästä yrityksestä huolimatta sain kotkan sijasta kuvattua vain erittäin taiteellisen otoksen auton A-pilarista. Takaviistoon ammuttu epätoivoinen laukaus taas tarkentui takaikkunan lämmitysvastuksiin...

Edempänä Wisconsinin puolella eräs liikennemerkki antoi viitteitä toisenlaisten eläimien tapaamisesta. Onhan siis täysin oikeudenmukaista, että Amishit saavat körötellä moottoritien laitaa, vaikka he eivät uskokaan autoihin. Jokaisessa motarin rampissa on kyltti, joka kieltää jalankulun, fillarit ja ties mitkä walmartin sähkökäyttöiset ostoskärryt moottoritiellä. Poikkeuksia sääntöön voidaan näemmä tehdä tällaisilla merkeillä.

Sitten alkoi tulla pimeä. Kojelaudalla navigaattori loimotti omaa valoaan ja tien päällä autot sekä heijastimet kiiluivat kilpaa. Reilun seitsemän tunnin ajomatkan jälkeen meille paistoivat kuitenkin Minneapolisin valot. 

Perillä meitä odotti Minneapolisissa asuva serkkuni perheineen. Saimme yöpyä heidän nurkissaan ja nauttia heidän laittamista ruuistaan. Otimme ilolla vastaan yösijan ja useamman aterian päivässä, mutta loppujen lopuksi se ihanien ihmisten mukava seura teki visiitistämme täydellisen. Kissat ja gerbiili olivat myös loistotyyppejä.