Niitä on kaikkialla: lipputangoissa, talojen ikkunoissa, urheiluasuissa, virka-asuissa, mainoksissa, tuotteissa... Jenkit taitavat tosissaan pitää lipustansa, sillä lippua tykätään pitää esillä paljon ja mahdollisimman monissa paikoissa. Liputukselle ei näy olevan mitään ohjeita, tai ainakaan niitä ei juuri noudateta.
Täkäläiset villit liputuskäytännöt saivat minut perehtymään Suomen lipun liputuskäytäntöihin ja ohjeisiin. Niistä paljastui muutamia minulle entuudestaan tuntemattomia asioita, mutta hauskinta oli silti verrata siniristilipun heilutteluun annettujen ohjeiden toteutumista tähtilipun tapauksessa.
Mikä liputuspäivä oli 11. maaliskuuta? Vastaus: maanantai. Täällä on värit korkealla aina, ja enemmän on tietenkin aina parempi. Kaikilla suomalaisillakin on oikeus liputtaa Suomenlipulla, mutta silti lipun käyttö varsinaisten liputuspäivien ulkopuolella on vähäistä.
Muutamaa poikkeusta lukuunottamatta liputus alkaa Suomessa aamukahdeksalta ja päättyy auringonlaskuun. En ole totta puhuakseni seurannut lasketaanko täällä liput yöksi, mutta epäilen vahvasti. Näitä lippuja vaan on joka paikassa niin posketon määrä, että niiden nostamisella ja laskemisella olisi merkittävä työllistävä vaikutus, jos se pitäisi tehdä aamuin illoin.
Suomen lippu hankitaan yleensä lipputangon mukaan: pitkään tankoon iso lippu ja lyhyempään vähän pienempi lippu. Tässäkin suhteessa Ameriikassa halutaan olla isompia. Tai ainakin eräs ravintolaketju haluaa. Tämän yhden lafkan liput ovat nimittäin järjestä laitaan ihan suhteettoman isoja mihin tahansa olemassaolevaan lipputankoon. Toisaalta, yli-ison lipun nähdessään tietää heti mitä sen alta löytyy, joten valtava lippu palvelee hyvin osana ravintolaketjun brändiä. Ylläolevat kuvat ovat roadtripin varrelta.
Houghtonissa paikallinen rautakauppa roikottaa tähtilippua vinotangossa liikkeen sisäänkäynnin vieressä. Heti ulko-oven edessä kulkee jalkakäytävä, josta lippu sulkee puolet. Kaiken lisäksi lippu on niin iso, että siihen voi tuulisempana päivänä sotkeentua. Tai kompastua.
Luulin nähneeni kaiken, kun Minneapolisin keskustassa tuli vastaan paloauto liput puskurin kulmissa liehuen kuin presidentin virka-autossa ikään. Mutta ei, Duluthiin vievän motarin varrella olleen levähdyspaikan lintulaudan pihapiiristä löytyi omat lipputangot...
Jostain muistan kuulleeni, ettei ainakaan Suomen lippua olisi sopivaa liputtaa samassa lippusalossa muiden lippujen kanssa. Täällä esimerkiksi Tech liputtaa surutta tähtilippua muiden lippujen, kuten osavaltiolipun tai koulun oman lipun kanssa samassa tangossa. Tuulisella säällä liput liehuvat suorana, jolloin yleensä paljastuu lippujen tökerö kokoero. Tyynellä ilmalla koko tangon mitalla roikkuvat rätit näyttävät siltä kuin talon kaikki pyykit olisi hinattu samaan salkoon.
Viimeisessä kuvassa on meidän talon lippu. Sen tehtävä oli tämän viikonlopun aikana liehua senior barrel -juhlien kunniaksi (niistä mehukesteistä joskus lisää. Huhhuh). Aina löytyy siis joku syy liputtaa. Puna-valko-siniset värit ovat siksi tangossa melkein aina. Kokeeko lippu inflaation, jos sitä liehutellaan koko ajan. Mitäpä sitten, jos olisi oikeasti aihetta osoittaa kunnioitusta? No, sitten voidaan vaikka laulaa lipulle. Kansallislaulusta ja sen tulkinnasta saisi monen sivun analyysin, mutta kuunnelkaapa nyt vaikka ensi alkuun ne kansallislaulun sanat ihan ajatuksella. Siellä ei lauletakaan vedestä ja rannasta, ei edes Mertarannasta. Sävel on kuulemma alunperin brittiläisestä juomalaulusta.
No comments:
Post a Comment