Supersize me

"Onhan sulla tarpeeksi ruokaa siellä?" "Saa nähdä miten paljon turpoot" "Sä tulet lihomaan _niin_ paljon ton puolen vuoden aikana!" "Muistathan mitä puhuttiin roskaruoan, mätön ja mässyn syömisestä sekä limun tai makeiden vesien juomisesta, ne on yllättänyt monen vaihtarin eikä suinkaan positiivisesti, oluita unohtamatta"

Kyllä Äiti, ja muutkin huolehtivaiset mussukat. Olen muistanut syödä päivittäin ja monipuolisesti. Tämänkertaisessa päivityksessä murretaan myyttejä amerikkalaisesta ruuasta. Luvassa on niin paljon annoskuvamateriaalia, että herkimmät saattavat jo luulla minun omistavan tätä nykyä iPhonen.

Annos numero yksi on nimeltään wrap. Ei sellainen onneton pikku lipare, joita Suomessa näkee, vaan kahden nyrkin kokoinen jötikkä. Kuvan yksilö on varustettu kananpaloilla, caesar-kastikkeella, salaatilla, vihreällä paprikalla, punasipulilla, kurkuilla ja suolakurkuilla. Wrapit tehdään koulun ravintolassa tilaustyönä (assemble-to-order), eli tiskin takana oleva ravintoloitsija laittaa lätyn väliin vain sitä tavaraa, jota minä haluan. Hintaan 4,25 $ erittäin maukas ja täyttävä eväs, ehkä jopa suosikkini kouluevääksi. Eikä mikään ainesosista ole edes uppopaistettu, joten tämä voi olla jopa terveellistä. Vesi ei sisälly hintaan.

Kuva ei tee ehkä täyttä oikeutta annokselle, joka on siis salaatti. Noin kymmenen senttiä syvässä kupissa tarjoiltuun salaattiin sain itse valita ainekset ja kastikkeen. Otin melko lailla samoja elementtejä kuin wrappiinkin, ja lisäksi porkkanaraastetta ja naudan paistisuikaleita. Leipä saattoi olla uppopaistettu, sillä sen kuori oli aika rapsakka. Annoksen hinta on koulun ravintolassa 6,5 $, ja hieman pienemmän salaatin valitessaan selviää dollaria halvemmalla. Vesi ei sisälly hintaan. Kannan pullovettä 28 putelin paaleissa Walmartista, koska se ei maksa yhtään mitään ja hanavesi maistuu täällä vähän liian jännältä Inarin porakaivoveteen viimeemmäksi tottuneelle. Koulun ravintolasta voi tietysti ostaa Husky-pullovettä, joka ei eroa normaalista puhtaasta vedestä edes hinnallaan.

Täällä siis voi halutessaan syödä terveellisesti, mutta ollaanpa nyt rehellisiä: suurin osa tarjolla olevasta ruoasta on tätä. Kuvan pitsa kustansi 8,5 $, mutta halvimmillaan lätty irtoaisi jopa viidellä dollarilla. Tämän pitsan reunoja ei kannata jättää syömättä, sillä ne on täytetty juustotahnalla. Laatikon rasvatahrasta voitte päätellä oliko ysiprosenttista rypsioltermannia vai ei... Ja olutta unohtamatta! Sain syötyä 3/8 pitsasta ja loput piti jättää seuraavaan päivään. Tätä herkkua on vieläkin pari palaa jääkaapissa.

Tänään kävimme laskettelemassa, ja raitis ilma sai ruokahalun yltymään. Menimmekin oikein ravintolaan syömään. Tilasin 23 $ maksaneen annoksen, johon kuului alkupalat, pari pääruokaa ja rajoittamaton määrä juomaa. Juomalasin täydennys on täällä käytäntönä, eikä santsikupeista tarvitse maksaa. Toki, jos tarjoilija huolehtii lasin täyttämisestä hyvin, on häntä kohteliasta muistaa juomarahalla. Tätähän oli ihan pakko kokeilla, joten join lasini heti tyhjäksi. Kyllä sieltä parissa minuutissa tuli täysi tilalle! Kuvassa näkyvästä kuormasta jaksoin syödä hunajasinapilla voidellut ribsit ja kahta vaille kaikki mozzarellatikut - loput tikut ja kolmen juuston kanapasta päätyivät doggybagissa jääkaappiini pahan päivän varalle. Kuvasta kannattaa huomata ribsilautasen mukana tulleiden kosteuspyyhkeiden pakkauksen väritys.

Yhteenvetona: mäkkärissä, Pizza Hutissa tai KFC:ssä en ole asioinut kertaakaan. Subwayn ateriaan saa täällä kaksi keksiä, kun Suomessa olen saanut vain yhden. En ole nähnyt yhtään pyöreää perunaa kahteen viikkoon. Ja mahdun vielä vanhoihin vaatteisiini.