Ne päästi mut sisään!

Olen ollut Yhdysvalloissa nyt jo neljä päivää. Reissua suunniteltiin puolitoista vuotta, ja valmistavia järjestelyjäkin tehtiin puoli vuotta ennen matkaa. Herääkin kysymys, miksi blogi alkaa vasta nyt, vaikka höpinää aiheesta olisi riittänyt jo kuukausia aikaisemmin. Minäpä kerron.

Täytyy myöntää, että vielä Chicagon kentällä maahantulomuodollisuuksiin jonottaessa olin melko varma, että joku paperi tai joku allekirjoitus jostakin lomakkeesta puuttuu, enkä pääse maahan. Aivan varma. Tai sitten virkailija alkaa udella, miksi en ole ilmoittanut paluulennon päivämäärää (sitä ei vielä ole, hyssssh!). Tai sitten tullimiehet kiinnostuvat tietokonelaukussa salakuljettamastani Fazerin joulusuklaalevystä, ja kumihanskamiehet päättävät vielä varmuuden vuoksi tutkia "lastiruuman"... Helpotus oli jonkinmoinen, kun puolentoista tunnin jonotuksen ja muutaman tarkentavan kysymyksen jälkeen alkoi leimaa tulla paperiin niin että jytisi.

Maahanpääsy oli jännä numero yksi. Lisää jännää seurasi yliopistolla, kun kävin kirjautumassa sisään ja opiskelijastatukseni vahvistettiin. Näissä muodollisuuksissa ei sinällään ilmennyt enää mitään yllättävää, mutta opintoneuvojan tapaamisessa pitikin sitten vähän ihmetellä, että mitähän minä täällä teen. Aika monella muulla nimittäin saattaa olla kurssit valittuna ennen vaihtoon lähtöä, mutta minä tunnetusti tykkään tehdä asiat vähän eri tavalla. Tai tykkään ja tykkään - yllättäen niitä kursseja alkoi löytyä, kun pääsin henkilökohtaisesti selittämään opintoneuvojalle, että en ole ihan ensimmäistä vuotta opiskelemassa ja minulla on aiempia suorituksia Suomesta, jotka voisivat käydä esitiedoiksi täkäläisille kursseille. Vaikka moni kurssi olikin jo ehtinyt täyttyä, ei täällä ilmeisesti aivan täysin joudu maalin kuivumista katselemaan. Viisumiehdot täyttävä määrä kursseja on varmasti tulossa, ja maanantaina selviää, mitä nämä kurssit ovat. Opintoneuvoja tosiaan ehdotti lumilautailua (2 op) tai maastohiihtoa (2 op), mutta näihin ei välttämättä tarvitse turvautua.

Päätin perustaa blogin siis tässä vaiheessa, kun näyttää jo aika vahvasti siltä, että tämä hanke todella toteutuu. Voi toki olla, että jos uutiskynnys laskee jossain vaiheessa tapahtumien vähyyden tai monotonisuuden vuoksi liian alas, voin joutua kiskaisemaan hihasta takaumajakson, jossa käsitellään vaihtopaikan hakuun tai viisumiprosessiin liittyvää byrokratiaa.

Sitä innolla odottaessa...