Käenpesä

Vaihtoon lähtiessäni käytin pitkiä toveja pohtiessani kuinka itseni majoittaisin. Yliopiston tarjoamat majoitukset kiehtoivat minua varsin vähän, sillä ne puitteet olisivat olleet varsin asuntolamaiset: kaksi jätkää kerrospunkkamajoituksessa per huone, yleiset suihkut ja vessat käytävillä sekä erinäisiä rajoituksia vehnä-ohrapirtelön nauttimiseen. Yksi MTU:n dormeista,  Wadsworth Hall, oli kuulemma kuusikymmentäluvulla valmistuessaan Yhdysvaltain suurin asuntolarakennus, joten yksin siellä ei olisi tarvinnut olla.

Lähdin etsimään majoitusta vapailta markkinoilta, missä tarjontaa piisasi. Kaupungissa ei ole oikeastaan yhtään kerrostaloa, eikä vuokrattavana ollut kovinkaan montaa varsinaista asuntoa. Melkein kaikissa ilmoituksissa annettiin vuokralle yksi huone - omakotitaloista. Kaupunki onkin täynnä pelkkien opiskelijoiden asuttamia omakotitaloja ja yhdessä omakotitalossa asustaa tyypillisesti neljästä kahdeksaan opiskelijaa. Tällaisesta kommuunista minäkin huoneeni vuokrasin.

Vaikka allekirjoitin vuokrasopimukseni kymmenen sähköpostiviestin ja viiden kämpästä otetun valokuvan perusteella, en ole katunut valintaani. Talo on opiskelijoiden asuttamaksi rakennukseksi varsin kohtuullisessa kunnossa, sijainti on loistava ja, ennen kaikkea, talon muut asukkaat ovat mukavaa ja rentoa porukkaa.

Itse talo on melko stereotyyppisen amerikkalainen. Täällä on samanlaiset nostettavat liukuikkunat kuin kaikissa piirretyissä. Yllättävää kyllä, yhtä lukuunottamatta kaikki vesihanat ovat yksiotehanoja. Suihkun yksiotehana on tosin sellainen lottokone kotimaiseen Orakseen tottuneelle, että vieläkin meinaan vuoroin polttaa ja  vuoroin palelluttaa itseni. Yläkerrassa ja portaissa on kokolattiamatot, jotka yhdessä villasukkien kanssa generoivat miljoona volttia staattista sähköä. Ovissa ei ole kahvoja vaan ovinupit. Ulko-ovi aukeaa muuten sisälle päin, mikä on ollut monena aamuna käytännöllinen ominaisuus, sillä kuistilla on usein puoli kuutiota lunta.

Talo sijaitsee aivan keskustan tuntumassa, joten kaikki palvelut ruokakauppaa lukuunottamatta ovat kivenheiton päässä. Lähin marketti löytyy kampusalueen tuntumasta, jonne on vajaan parin kilometrin kävelymatka. Yliopistolle kävellessä saa mukavasti raitista ilmaa, ja samalla tulee nähtyä maisemia ihan eri tavalla kuin kampuksella asuessa. Minulla oli pitkään harkinnassa myös aivan kampusalueen reunalla sijainneesta talosta tarjottu huone, mutta päädyin kuitenkin ottamaan kauempana sijainneen kämpän juuri edellämainituista syistä.

Saman katon alla asuu minun lisäkseni kuusi muuta. Kaverit ovat asuneet tässä pidempään, mutta minut on otettu uutena tulokkaana hyvin vastaan. Red Wingsin pelejä ja jenkkifutista katsellaan aina tilaisuuden tullen porukalla olohuoneessa, ja usein seuraan liittyy myös muutamia kavereiden kavereita. Eräänä iltana pojat tekivät etikkaan säilöttyjä munia, viikonloppuna uunissa paistui leipä, ja onpa tuolla kuistin nurkassa pari pönttöä juhlajuomaakin tuloillaan. Kuulumiset kysellään paikalliseen tapaan tietysti joka käänteessä, vaikka edellisestä tapaamisesta olisikin vierähtänyt vain sen puolentoista minuutin vessareissun verran. Kaiken kaikkiaan olen pitänyt paikallisväestöön soluttautumista hyvänä vaihtoehtona, sillä nyt minulla on täällä jo iso nippu tuttuja. Luennoilta ei ainakaan vielä ole löytynyt samaan tapaan kavereita, mutta ehkä tilanne vielä korjaantuu, kunhan muutamilla kursseilla päästään projekti- ja ryhmätöihin käsiksi.