Eka koulupäivä

Ensimmäinen koulupäivä meni niin rennosti kuin vain voi 9 AM - 9 PM päivä mennä. Kolmen luennon ja yhden tiimitapaamisen lisäksi päivään mahtui toki lukuisia hyppytunteja, jotka vierähtivät kaiken maailman juoksevia asioita hoitaessa. Tänään varmistui muun muassa se, että pääsen polttomoottorikurssille, eikä opintopisteitä tarvitse lähteä hakemaan hiihtoladulta.

Luennoista on vielä kovin vaikea sanoa mitään, sillä ensimmäisen tunnin aikana ei vielä päästy juurikaan itse asiaan. Enpä siis kerrokaan niistä vielä. Sen sijaan kerron, montako suomenkielentaitoista jenkkiä tapasin tänään: kaksi! Toinen oli yliopisto-opiskelija, joka oli ehkä hieman minua nuorempi. Bongasin kaverin istumasta kirjaston tietokonesalista Suomi-pipo päässä, joten pakkohan kaverin passi oli mennä tarkastamaan. Hän puhui melko hyvää ja sujuvaa suomea. Toinen suomenpuhuja oli yliopiston uuden teknologian kehityskeskuksen konepajasta vastaava varttuneempi herrasmies. Hän tuli itse asiassa puhumaan minulle: "Hei Suomi-poika, mitä kuuluu?" Hyvä ettei leipää tarjonnut. Hemmo kertoi tyypillisen tarinan siitä, kuinka hänen vanhempansa olivat tulleet aikanaan Suomesta Houghtoniin, ja täällä perheen isä oli saanut töitä kaivoksesta. Vaikka hän nuorempana oli kotikielenään puhunutkin Suomea, oli taito päässyt jonkin verran ajan kuluessa rapistumaan. Kyllä puheen silti vielä Suomeksi tunnisti.

"My grandparents were from Finland" -tapauksia tuli tänään taas vastaan niin monta, etten enää jaksanut edes pitää lukua. Tämän seudun ihmisten juurissa on kieltämättä se hyvä puoli, etteivät paikalliset käy kyselemään tätä klassista "Missä osavaltiossa se Suomi on?" -kysymystä.

Sarjassamme "sekalaisia huomioita" esittelemme tänään erään aika yllättävän piirteen Houghtonista: en ole nähnyt koko kaupungissa yhtään koiraa. Tai edes kuullut. Ei sillä, että kaipaisin räksytystä tai keltaista lunta. Kovin outoa ja selittämätöntä tämä mielestäni vain on.

Ja huomattakoon myös, että Houghton lausutaan Hougn - puolikkaalla O:lla ja puolikkaalla U:lla.