Sunday, May 5, 2013

Quincy mine

Tulipa käytyä maan sisällä lauantaina. Vierailin Quincyn kaivoksessa Hancockissa. Kaivos on ollut pois tuotannosta toisesta maailmansodasta lähtien, mutta tämänkin jälkeen Michigan Tech järjesti kaivosalalle pyrkivillle insinööreille onkaloiden kätköissä opetusta. Nykyään kaivokseen pääsee turistikierrokselle. Kaivoksen torni on myös alueen näkyvin maamerkki.



Opastetun kierroksen lähtöpaikkana toimivassa museossa oli näytillä holtiton köntti kuparia. Tätä monen kymmenen tonnin painoista jötkälettä ei ole löydetty Quincystä, vaan se on nostettu Lake Superiorin pohjasta.


Valkoiset pystyviivat kuvaavat kaivoskuiluja ja muut valkoiset tuhrut louhittuja onkaloita. Niitä oli kartalla jonkin verran. Noin sata vuotta toiminut kaivos oli ehtinyt laajeta moneen kerrokseen.


Löytyihän sitä kuparia! Tällaisena sitä ei kuitenkaan kaivettu maasta, vaan vastalouhittu kupari kuulemma kiiltää kuin pennin raha. Tämän kiven kupari oli hapettunut.


Tämä ei sen sijaan ollut kivi ensinkään. Opas hieraisi nyrkillä mötikän pintaa, ja kappas: sehän oli 99,9% kuparia, jota Quincyn kaivos tuotti.


Keweenaw Brewing Company valmistaa ja tarjoilee olutta, jonka nimi on Widowmaker. Olut on saanut nimensä tämän paineilmaporan mukaan. Kahden miehen käytettävä ja kolmella miehellä siirrettävä tykki jyskytti kiveen ammusreikiä niin, että kivet senkuin sinkoilivat. Pora teki reikää kuiviltaan, joten pölyn määrä oli armoton. Jos eivät porarit saaneet kivensirujen takia silmävammaa, teki keuhkoihin kertyvä pöly heistä ennen pitkää selvää.


Kuparikuumeen kourissa louhineilta kaivosmiehiltä oli lähtenyt ajoittain hieman homma hanskasta. Tunnelia oli kaivettu sinne, minne paksuin suoni näytti johtavan. Tukipylväitä ei aina muistettu jättää, ja jälki oli sitten sen näköistä. Tämä luola oli monta kerrosta korkea. Kaivoksen loppuvuosina alkoi maaperä olla jo niin emmentaalia, että välikerroksia romahteli välillä alas. Jos eivät kaivosmiehet kuolleet suoraan kiven alle, saattoivat he menehtyä sortuman seurauksena tunnelissa etenevään paineiskuun.


Kaivoskuilut olivat vinoja. Kuparimalmi tuotiin maan pinnalle vintturilla. Samalla vintturilla laskettiin alakertaan myös kaivosmiehet oikenapuoleista kelkkaa käyttäen. Mahtoi olla hurja kyyti.


Quincyn kuparia hinasi maan pinnalle maailman suurin höyryvintturi. Täysin mekaaninen laite sisälsi useita wattin keskipakoissäätimiä ja ehkä miehekkäimmät KoRa A -kurssilta tutut jarrumekanismit (oranssit osat), joihin olen ikinä törmännyt.

2 comments:

  1. Ainakin Förbyn kalkkikaivoksessa mentiin samantyyppisellä hissillä alas vielä silloin, kun kaivos oli toiminnassa jokunen vuosi sitten. Kauhan, jonne kivet kipataan Torolla tai dumpperilla, yläpuolelle on kiinnitetty koppi, jossa työmiehet kulkee ylös ja alas. Itsekin joitakin kertoja siinä kulkeneena voin kertoa, että on se ihan mielenkiintoinen kyyti. Kopissa kun ei luonnollisesti ole lainkaan valoja ja tärinä ja kolina on vähän eri tasoa, kun kotitalon Koneessa tai OTISissa.

    ReplyDelete
    Replies
    1. Joo, toi vinssattava kivikuuppa ja sen tyhjennys oli fiksusti suunniteltu, ku siihen ei tarvittu muuta ku se nostovaijeri. Jos pitäis olla kaivoksessa töissä, niin diggailisin kyllä enemmän avolouhoksesta :D

      Delete