Olen saanut useita huolestuneita yhteydenottoja. Viikon sisällä Seattlessa ammuskeltiin, Bostonissa räjähti ja Torontossa tai Montréalissakin melkein. Olenko vielä hengissä?
Olen. Kiitokset huolenpidosta. Seattleen on täältä melkein yhtä pitkä matka kuin Helsingistä Syyriaan, jossa on muuten ihan täysi sota, tiesittekö? Boston ja Kanadan metropolialue ovat hieman lähempänä, mutta siltikin puhutaan päivän automatkasta.
Niinkin luotettava lähde kuin Readers Digest on rankannut Michigan Techin kampuksen maan kolmanneksi turvallisimmaksi. Koska kampus on aika pitkälti sama asia kuin koko kylä, on asiat hyvin vielä ruokakaupan pihallakin. Ja baareissa. Ja kaikissa niissä neljässä Subway-ravintolassa. En ole muuten kuullut yhtään laukausta vielä täällä ollessa. Houghton on kuitenkin aika pieni paikka, jossa kaikki tuntevat toisensa. Ehkä sitä kuuluisaa pahaa oloa ei niin helposti pääse syntymään, kun tukiverkosto ympärillä huomaa asioiden tolan ennen tilanteen pahenemista. Ja ne, joilla ei ole tukiverkostoa, kyhjöttävät yksin jossain mökissänsä ja potevat pahaa oloaan siellä. Näennäisesti siis kaikki hyvin.
Täällä on sitten omanlaisensa ongelmat. Asenteet rattijuopumusta kohtaan ovat todella löyhät. Sitä ei oikein kunnolla valvota ja muutenkin se on hiljaisesti hyväksytty menettelytapa, koska se nyt vaan on ainoa tapa liikkua. Ja kuulemani mukaan myös huumeet ovat jonkinmoinen riesa. Tai ainakin niistä puhutaan paljon. En kyllä käsitä, miksi kukaan yliopisto-opiskelija polttelisi pilveä tai söisi kärpässieniä. On nimittäin ihan yleinen käytäntö, että uuteen työpaikkaan mennessä joutuu urinoimaan purkkiin.
Kyllä täällä paikallisetkin valitsevat tarkkaan, millä alueilla isommissa kaupungeissa liikkuvat. Moni kaveri on menossa Detroitin lähiympäristöön töihin, ja tiedonvaihto isosta D:stä kotoisin olevien kavereiden kanssa on vilkasta: mistä kaupunginosasta kannatta hankkia asunto ja mitkä alueet taas ovat niin sanotusti "sketchy".
Fakta on se, että jos alkaa joka paikassa pelkäämään pahinta, niin ei uskalla mennä minnekään eikä tehdä mitään. Siinä jäisi monta hienoa asiaa näkemättä ja kokematta. En ajatellut tällaiseen ryhtyä. Jos todennäköisyydet ovat siinä mallissa, että jotain tapahtuu, niin sittenpä tapahtuu. Ei elämästä selviä hengissä, ja tilastojen valossa oma kotikin vaikuttaa aika vaaralliselta paikalta.
Hear here ja amen!
ReplyDelete