Kolme päivää koulua jäljellä. Kolme tenttiä jäljellä. Kolme raporttia palauttamatta. Pitäisi lukea ja kirjoittaa. Sen sijaan selailen huvipuistojen pääsylippujen hintoja ja lentoaikatauluja, sekä tietysti kirjoitan blogia. Makaan Grand Canyonin syvyisessä motivaatiokuopassa, jonka pohjalla ei virtaa Colorado-joki vaan ne opintopisteet ja arvosanat, jotka jäävät saavuttamatta.
No joo, kurssit on jo aika lailla varmasti läpi, vaikka en tietäisi edes omaa nimeäni tentissä. Täällä täytyy kursseilla tehdä muutakin kuin lopputentti, mikä on toisaalta hyväkin juttu, sillä se vie painoarvoa pois yksittäiseltä koesuoritukselta. Tavallaan se on helpottava asia, mutta motivaatiota ei edistä kyllä yhtään tieto siitä, että kurssi on jo läpi.
Kaikkea muuta kuin motivoivaa on ollut myös nähdä säätilan kehitys. Pari viime päivää on ollut melkein parikymmentä astetta lämmintä ja auringonpaistetta. On villin näköistä, kun paikalliset painavat kadulla menemään shortseissa ja vaimonhakkaajapaidoissa paljain jaloin, kun vieressä on vielä metrinen kinos lunta. Jos Forecan etanoilla on sarvet oikeassa asennossa, niin ilo kevään saapumisesta on ennenaikainen. Loppuviikosta näyttäisi satavan taas vaihteeksi vähän lunta.
Ehkä tässä täytyy vielä hetken matkaa rypistää, että saa tämän koulun pakettiin. Sitten voisi oikeasti keskittyä niihin huvipuistoihin, lentolippuihin ja kanjoneihin.
No comments:
Post a Comment