Yooper

Michiganin osavaltio on maaniteteellisistä syistä jakautunut kahteen osaan. Mikäli michiganilaiselta kysyy mistä hän on kotoisin, hän muodostaa käsillään osavaltion kartan asettamalla kätensä yhteen pikkurillit ja nimettömät vastakkain. Eteläistä osaa kutsutaan nimellä Downstate, ja pohjoisosan nimi on Upper Peninsula. Upper Peninsula taas lyhennetään usein alkukirjaimin U.P., josta taas on aikojen saatossa jalostunut käsite Yooper, joka voi tarkoittaa mitä tahansa ylemmältä niemimaalta kotoini olevaa tai siellä sijaitsevaa ihmistä tai asiaa. Tai oikeastaan Yooper on enemmän. Se on mielentila.

Etuliitteen Yooper löytää monen paikan ja tapahtuman yhteydestä. Yksi näistä paikoista on Houghtonin keskustassa sijaitseva epämääräinen liikennejärjestely, joka kulkee paikallisten puheessa nimellä Yooper Loop. Sen kautta kulkee kaikki Keweenawn niemimaalta tuleva autoliikenne, joten mahtipontinen nimi sallittakoon. Ja silmukka se ehdottomasti on, sitä ei käy kiistäminen. Tätä puolikasta liikenneympyrää ei kannata sotkea toiseen silmukkaan, Yoop Loopiin, joka tarkoittaa Michiganjärven pohjoispuolelta kiertävää tietä.

Lumihommissa on tullut tutuksi Yooper Scoop. Kun lapiot eivät enää riittäneet taistelussa miehenkorkuisia kinoksia vastaan, kävi kämppikseni kaivamassa kellarista lumikolan, joka oli niitattu sinkitystä pellistä. Siinä sitten kaveri ylpeänä kolaa esitteli väittäen, että kapine on keksitty U.P.:n alueella: "Ei teillä siellä Suomessa ole varmaan ennen tällaista nähtykään?" No ei toden totta ole. Meillä päin käytettävät lujitemuoviset kolat ovat leveämpiä, kevyempiä, ergonomisempia, luistavat lumella liukkaammin ja...

Yoopereilla on oma murteensa, Yooper dialect. Kuulin tästä ensimmäistä kertaa lennolla Lontoosta Chicagoon, kun vieressäni istunut sattumanvarainen kaveri minua siitä varoitti. Yooper-murretta on kuulemma muiden amerikkalaistenkin aluksi vaikea tajuta. Ehdin jo unohtaa lentokoneessa lausutut varoituksen sanat, sillä tänne tullessani olin aluksi tekemisissä lähinnä ulkopaikkakuntalaisten kämppäkavereideni ja koulutovereideni kanssa. Eräällä kurssilla piti sitten tehdä ryhmätyötä erään kaverin kanssa, joka oli koko kurssin ajan pysytellyt enimmäkseen hiljaa. Tehtävän aikana tämä kaveri kuitenkin avasi sanaisen arkkunsa, ja taivas varjele mitä sieltä tuli. Sieltä tuli sellaista settiä, että jouduin kysymään "mitä?" arviolta joka kolmannen sanan jälkeen. Hommaa ei helpottanut yhtään se, että puhe tuli ulos nuoresta yooperista hyvin vaatimattomalla äänenvoimakkuudella. Ihan kuin kaveri olisi tiennyt kuulostavansa poikkeavalta.

Löysinpä videon, joka kiteyttää aika hyvin Yooper-meiningin: ei anneta hieman syrjäisen sijainnin ja karujen luonnonolojen masentaa, vaan pidetään hauskaa niiden takia, ei niistä huolimatta. Kiteytettynä: Michiganin U.P. muistuttaa monella tapaa Suomen Lappia. Poislukien kieli. Sen on varmaan keksinyt joku raumalainen maahanmuuttaja.