Kuulumisia

Kuullunymmärtäminen on aina hieno laji. Täällä olen päässyt englannin kuullunymmärtämistä harjoittelemaan päivittäin, ja olen kyllä huomannut edistyneeni. Tästä minun ei pitänyt kyllä puhua, mutta tämä on se virallinen kanta, jonka aion aikaan sisällyttää vaihto-opiskeluraporttiini.

Päätin opettaa kämppiksille suomen kielen kuullunymmärtämistä. Opetusaineistoksi valikoitui Rare Exports -elokuva. Nettipalvelun tarjoama tekstitys oli hieman laimeasti toteutettu, joten minun piti erikseen opettaa kavereille kaikki suomalaiset kirosanat. Leffan loppua kohden huomasin, että pojat alkavat päästä sanastosta jo jyvälle, ja tuttujen sanojen poimiminen dialogista alkoi onnistua.

Eikä tässä vielä kaikki. Olen kahden kämppiksen kanssa samalla kurssilla, jossa lasketaan jonkin verran termodynamiikkaa. Professori kävi luennolla läpi esimerkkitehtävää, jossa ilma-polttoaineseos puristuu sylinterissä. Kohta jo professori pääsi siihen kohtaan tehtävää, missä ilmaistaan tilavuuden muutos (V2-V1). Sitä takarivissä hihittelyn määrää on vaikea sanoin kuvailla. Jokainen voi ihan itse kotona kokeilla ääntää englanniksi V2, kun oikein alkaa joku asia harmittaa.

Kun esittelen itseni, oma etunimeni tuottaa kuultuna paikallisväestölle todella suuria ongelmia. Hyvin harvalta onnistuu sen lausuminen, mutta oletan sen olevan seurausta siitä, että vielä harvempi osaa kuvitella, miten se kirjoitetaan. Ryhmätöitä palautettessa pitää kirjoittaa paperin kulmaan tekijöiden nimet. Jos  jätän tämän jonkun muun vastuulle, löytyy nimilistasta nippu näitä Justineita ja Tylereitä, ja sitten yksi "Eli". Koska nimeni ei ole Justin eikä Tyler, olen melko varma, että kohtaloni on olla se mystinen Eli. Ja tämä sama on tapahtunut lukuisia kertoja eri ihmisten kanssa.

Sitten muihin aiheisiin: viikon luontoääni tallentui videolle pimeällä 7th avenuella Houghtonissa. Tällä kertaa kuvanlaadussa ei ole moitteen sijaa, sillä kohteessa todellakin oli pimeää (mustasta ruudusta huolimatta video siis luultavasti toimii). Ääni on tallenteessa melko vaimea, mutta tosi tilanteessa huuto oli aika voimakas. Täytyi sen ollakin, että se edes tallentui kännykän mikrofonilla... Kohdassa 0:11 kuuluu jotain, jos oikein kovalle pistää äänet.

Pisteet sille, joka äänitteen perusteella otuksen tunnistaa. Veikkaisin jonkinlaista pöllöä. Joskus olen mennyt halpaan ja luullut pulun kujerrusta pöllön lauluksi. Nyt tuli ääni kuitenkin sen verran lujaa, että tuskin edes amerikkalainen, bigmacilla syötetty pulukaan tuottaa tuollaista kaikupohjaa. Arvauksia ääntelehtijän henkilöllisyydestä otetaan vastaan kommenttiosiossa.