Uria

Tapahtuipa kerran niin, että Michigan Tech suljettiin lumimyräkän takia. Koulu pitää ilmeisesti pienoisena ylpeydenaiheenaan sitä, että ovet pidetään avoinna vaikka mikä olisi. Tänään ymmärsin erään kiivassanaisen facebook-keskustelun pohjalta, että koulu ei vakuuta opiskelijoitaan koulumatkan ajaksi. Niin kauan kuin koulu pidetään auki, ajavat opiskelijat tuulessa ja tuiskussa henkensä kaupalla huonosti aurattuja teitä pitkin luennoille, joille on siis pakko osallistua mikäli ne järjestetään.

Tänään koettu myräkkä oli kiistatta talven rajuin. Lunta satoi varmaankin kolmekymmentä senttiä alle vuorokaudessa, ja tuuli piti huolen siitä, että lumi kerääntyi paikoitellen korkeiksi palteiksi. Kävin aamulla neljän korttelin päässä parturissa, ja kun kymmenen minuutin kynimisen jälkeen palasin takaisin, en enää erottanut omia jälkiäni tai kenenkään muunkaan kulku-uraa pitkälle pohkeeseen ulottuvasta puuterihangesta. Näkyvyys oli koko päivän aivan tolkuttoman huono, kuten allaolevasta videosta hyvin ilmenee (kaikki kohina ei johdu sim-kortilla varustetusta kumisaappaasta, jolla tämä video on taltioitu...):

Jossain vaiheessa päivää kiersi huhu, että koulujen sulkemisen ja kauppojen lyhentyneiden aukoloaikojen lisäksi teiden auraaminen lopetettaisiin kokonaan. Pääväyliä kuitenkin kolattiin taukoamatta. Sivutiet sen sijaan pääsivät huonoon kuntoon. Kämppikset kävivät lumilautailemassa alas pariakin poikkikatua siinä vaiheessa, kun niitä ei päässyt enää nelivetoautollakaan ylös...

Ainoa koulun tapahtuma, jota lumimyrsky ei perunut, oli Career Fair. Koulun urheiluhallissa järjestetty rekrytointitapahtuma toi paikalle noin kaksisataa firmaa hankkimaan riveihinsä tulevaisuuden osaajia, ja tuhannet opiskeiljat saapuivat messuille etsimään itselleen uraa. Tällaiset kynä- ja karkkimessut järjestetään toki Suomessakin, mutta näissä tapahtumissa on muutamia oleellisia eroja.

Ensinnäkin, siinä missä Suomessa firmojen kojuilla seisoskelee HR-neitosia joiden ainoa tehtävä on  kehottaa  täyttämään hakemuksen firman internet-sivuilla, on täällä rekrytointihommissa entisiä Michigan Techin opiskelijoita. Nämä alumnit tietävät, minkälaiseen hommaan uusia työntekijöitä ollaan hakemassa, ja keskustelun taso on täten aivan eri kuin HR-tytsyjen kanssa. Messujen aikana firmat keräävät ansioluetteloita kiinnostuneilta työnhakijoilta, ja seulonnan jälkeen valitaan kiinnostavimmat hakijat tarkempaan haastatteluun, joka on usein jo seuraavana päivänä. Saatat siis parhaassa tapauksessa tietää jo helmikuussa, että sinulla joko on tai ei ole kyseisestä firmasta kesätöitä, eikä tarvitse toukokuun loppuun asti odotella sitä "valintamme ei kohdistunut sinuun" -sähköpostia.

Toisekseen, firmat todella haluavat tätä. Firmojen sitouttaminen tällaiseen toimintaan lienee pitkän ja hyvän työn tulos. Jos nyt rehellisiä ollaan, niin tämä loukko kuitenkin on viittä vaille logistinen persereikä (varsinkin, jos lumi lentää niin ettei lentoliikenne mahdu sekaan), eikä tänne löytäminen onnistu vahingossa. Firmat tulevat tänne rekrytoimaan, koska tietävät, mitä täältä saavat: rautaisella osaamisella ryyditettyjä perusinsinöörejä teollisuuden vaihteleviin tarpeisiin. Tapasinpa erään yrityksen edustajan, joka oli tullut Houghtoniin tilauslennolla, koska firma ei ollut luottanut siihen, että reittilento pääsee laskeutumaan ajallaan - tai ollenkaan. Siinä olisivatkin sitten menneet hyvät työntekijät kilpailijan leipiin! Asetelma on todellakin "we want you" eikä "lähetä hakemus netissä, niin katotaan saadaanko me tänä vuonna palkattua ketään".