Olen saanut lukijapalautetta, jossa huomautettiin ruokakuvien ja -aiheiden suuresta määrästä. Palaute on huomioitu ja korjausliikkeisiin ryhdytään välittömästi. Mehukkaiden aiheiden ja kuvien sijaan tänään on vuorossa jotain paljon kuivempaa. Kerrotte sitten kommenteissa, haluatteko mielummin taas nähdä niitä ruokakuvia vai lisää tällaista. Seuraavilla riveillä ajattelin kertoa aiheesta, mikä on ollut ja tulee aina olemaan hyvin lähellä sydäntäni. Näistä jos mistä riittää juttua.
Big rig on täkäläisten käyttämä raskasta ajoneuvoyhdistelmää tarkoittava käsite. Jotkut kutsuvat näitä 18 wheelereiksi huolimatta siitä kuinka monella pyörällä ne liikkuvat, vähän niin kuin Suomessa uutisen kuin uutisen kommenttipalstalle nousee uskomaton paskamyrsky, jos toimittaja erehtyy kutsumaan täysperävaunuyhdistelmää rekaksi. Nämä amerikanrekat ovat Skandinavian ja Keski-Euroopan teillä liikkuviin rekkoihin nähden hyvin erinäköisiä. Kokismainoksista tutut pitkänokkaiset, valoin ja kromiosin koristellut rekkaveturit ovat täällä arkipäivää. Onhan niissä tietty miehekkyys, mutta käytännöllisyyttä miettisin vielä moneen kertaan.
Tällä heittolaukauksella tallensin kolmen paikallisen maansiirtoauton saattuueesta viimeisen auton. Nämä kuitenkin jyräsivät menemään sellaista vauhtia, että sen kolmannen kohdalla sain kameran esiin. Kuvan yhdistelmä on puoliperävaunuyhdistelmä, jonka perässä roikkuu vielä täysperävaunu. Suomessa tällainen maantiejuna on laiton. Akseleiden määrää rajoittaa nähdäkseni lähinnä vapaa rungon pituus, kun taas Suomessa jo seitsemällä akselilla saa kuormata yhdistelmään täydet tonnit. Akseleiden määrällä on ilmeisesti joku vaikutus kantavuuteen, sillä liikenteessä näkee silloin tällöin aivan naurettavia kyhäelmiä, joiden alla pyörii normaalien pyörien lisäksi pari kottikärryn rengasta. Näin saatu ylimääräinen akseli täyttää ilmeisesti jonkin kantavuussäännön, mutta mitään todellista vaikutusta yhdistelmän akselipainoihin niillä pienillä ylimääräisillä pyörillä tuskin on.
Murretaanpa hieman myyttejä: täysperävaunuyhdistelmä ei ole pelkästään skandinavinen keksintö, sillä tässä kuvassa näette sellaisen Houghtonissa. Perävaunun aisa on ehkä metrin mittainen ja vetoauton kääntöympyrä voi juuri ja juuri mahtua pohjoiselle pallonpuoliskolle, joten yhdistemää voi olla hyvin jännä peruuttaa. Sama kuva murtaa toisenkin myytin, sillä Amerikassa hakataan puuta myös lyhyttavaraksi. Yleisen käsityksen mukaan täkäläiset kaatavat ja karsivat puut, jonka jälkeen täyspitkät rungot vedetään metsästä tien laitaan, ajetaan sahalle ja pilkotaan vasta siellä. Kokorunkoautoja en ole nähnyt täällä yhtään kappaletta. Lyhyttavaramenetelmän käyttöön on syynsä, sillä pitkät puut tulisivat vähän liikaa kuormatilan laitojen yli... Ja kuka edes alkujaan keksi laittaa pöllit lavalle poikittain?
Truck tarkoittaa täällä vähän eri asiaa kuin ala-asteen englannin oppikirjoissa. Yllä olevassa kuvassa on siis pick-up truck, joka puhekielessä lyhenee truckiksi. Sain myös vahvistuksen epäilyilleni katsastusten pakollisuudesta kun juttelin laskettelukeskuksen ja kampuksen välillä sukkuloivan pikkubussin kuljettajan kanssa. Michiganissa ei tunneta autokatsastuksia, joten menopelinsä voi tuunata tai päästää rapistumaan minkälaiseen kuntoon tahansa. Kuvan sininen unelma on tähän asti näkemistäni suorituksista paras, sillä auton lisävarusteisiin kuuluvat pikkulapsen pään mentävät reiät helmapellissä ja kyljessä.
No comments:
Post a Comment