Rotsi on, mut byysat puuttuu

Aika on kulunut nopeasti. Nyt on menossa jo seitsemäs viikko Ameriikassa! Muistanpa silti sen miettimisen määrän ennen matkaan lähtöä, kun laukkua piti pakata viiden kuukauden reissua varten. Vanha ja kulunut eränkävijän sääntöhän sanoo, että matkaan ei tulisi ottaa kaikkea mitä tarvitsee, vaan ainoastaan se, mitä ilman ei pärjää. Lentoyhtiöiden vähän uudemmat pykälät sanelevat matkatavaroille laukkujen määrän ja maksimipainorajat, joita olisi ollut ihan hyvä noudattaa, jotta olisi välttänyt sadankahdenkymmenenviiden dollarin ylipainomaksun.

Erityisesti vaatteiden valinta tuotti harmaita hiuksia, sillä ihan tarkkaa tietoa ei ollut, mihin kaikkiin tilaisuuksiin piti varautua. Saksassa vaihto-opiskelemassa ollut kaverini kertoi tapauksesta, jossa kurssin projektityön loppuesityksessä ryhmän muilla jäsenillä oli yllään tummat puvut, ja suomijuntti edusti hupparissa. Halusin välttää tällaiset tilanteet, ja pakkasin puvun mukaan. Sittemmin on osoittautunut, että tämänviikkoinen Career Fair olisi ehkä ollut se paikka, mihin puvun olisi voinut laittaa päälle (ellei samoissa vermeissä olisi tarvinnut kävellä kolmea mailia talven kovimmassa pyryssä. En siis mennyt puvussa). Muuten puku on osoittutunut hätävarjelun liioitteluksi, sillä täällä ei ole edes sitsikulttuuria.

Vaihto-oppilaille suunnatussa tervetulotilaisuudessa oli virallisen osuuden lopuksi pieni visailu, jossa testattiin USA-tietoutta. Yksi kysymyksistä koski amerikkalaisten pukeutumistyyliä, ja palkinnon saadakseen piti tietää pukeutuvatko amerikkalaiset mielummin virallisesti vai rennosti. Nopea katsaus tilaisuuden juontajan tuulipuvun housuihin ja poolopaitaan vahvisti epäilykseni.

Täällä ei todellakaan jäykistellä pukeutumisen suhteen. On täysin normaalia tulla yliopistoluennolle collegehousuissa, hupparissa ja Polaris-lippiksen lippa 45-asteen kulmassa taivasta kohti sojottaen. Osa porukasta todella näyttää siltä kuin heidät olisi tempaistu paikalle Esson pihasta ruosteenraiskaaman Sierran ratin takaa. Olen kuullut huhuja myös aamutakki/pyjama-dresscodesta, jota jotkut kampuksen asuntoloissa asuvat kuulemma toisinaan myös luennoilla noudattavat, mutta en ole vielä tätä päässyt omin silmin todistamaan.

Olen yrittänyt sulautua valtaväestöön hankkimalla paikallisten suosimaa vaatetusta. Muuten laittaisin tähän kuvan omasta koulupuvustani, mutta tätä kirjoittaessa huomasin, että Husky-hupparini ja molemmat kokonaisuuteen sopivat t-paitani ovat juuri nyt likapyykissä. Lisäksi on pitänyt hankkia sellaiset löysät college-housut, joissa lukee koulun nimi aivan liian isolla fontilla, mutta en ole toistaiseksi saanut vielä aikaiseksi. Kyllä niistäkin vielä kuvan nappaan.

Joidenkin yksilöiden kohdalla vaatteiden vähyys on silmiinpistävää. Täällä aika moni harrastaa koripalloa, mutta on silti outoa törmätä kampuksella shortseissa ja hihattomassa paidassa viilettäviin kanssaopiskelijoihin, kun ulkona kuitenkin on reilusti pakkasta ja navakka tuuli. Kyse ei ole mistään yksittäistapauksesta, vaan päivittäin tulee vastaan useampi kaveri joka vaatetuksesta päätellen kuvittelee olevansa jossain aivan muualla kuin Michiganin talvessa. Ainoa järkevä selitys tälle ilmiölle lienee liikkuminen autolla ovelta ovelle, jolloin vaatetusta voi periaatteessa vähän keventää.

Myös muutama kämppis kulkee täällä talossa shortsit ja t-paita -varustuksessa - paljain jaloin. Itse suosin pitkiä kalsareita, verkkareita, hupparia ja villasukkia, eikä tunnu yhtään liian lämpimältä. Tämäkin on kai tottumuskysymys. Kämppikset ovat kyselleet Suomen ilmastosta, että onko siellä paljonkin lämpimämpi, jos minua kerran täällä ollessa paleltaa. Olen vastannut heille, että on meilläkin kyllä talvella kylmä, mutta vain talon ulkopuolella...

PS. Pahoittelen "byysat"-sanan käyttöä otsikossa. Se on ehkä kiusallisin sana jonka tunnen, sillä kaikista tuntemistani ihmisistä vain äitini käyttää sitä.