Anna sen soida

Kuuntelen mielestäni aika paljon musiikkia. Ja ainoastaan hyvää musiikkia, tietenkin. Siksipä pisti välillä Suomessa harmittamaan, kun baareissa, bileissä ja radiossa soitetaan korkeintaan puoli vuotta vanhoja kappaleita - olivat ne miten huonoja vingutuksia tahansa. Eihän musiikkia pitäisi vain ja ainoastaan sillä perusteella soittaa, että se on uutta, vaan siksi, että se kuulostaa hyvältä.

En ole täällä mitenkään tarkoituksella kuunnellut radiota, mutta aina joskus sille passiivisesti altistun. Bileiltoina suurimmat kaiuttimet omistava kämppis valitsee musiikin ja päätyy usein Pandora-palvelun kautta soivaan Red Hot Chili Peppers -radioon. Ei huono valinta todellakaan. Muutaman kurssin takia vietän jonkin verran aikaa erinäisissä konepajoissa tai verstaissa, joissa soi usein opiskelijoiden valitsema musiikki. Todella usein soittovehkeistä raikaa Linkin Parkia tai jotain muuta 2000-luvun alun nu-metallia. Joka tapauksessa merkillepantavaa on se, etten ole tällä mantereella kuullut missään vielä kertaakaan Nicki Minajia, Lady Gagaa tai sitä helvetin Cheekiä tulkitsemassa Katri Helenaa.

Voihan tietysti olla, että olen osunut vain oikeaan paikkaan oikeaan aikaan ja oikeiden ihmisten seuraan. Heti toisena päivänä täällä asuessani kuljin Billy Talentin t-paita päällä ja välittömästi minulta kyseltiin, mitä mieltä olin heidän uusimmasta levystään. Alakerran naapuri luukutti pari viikkoa sitten Apocalyptican "I'm not Jesus" -kappaletta. Kävin häneltä kysymässä, että mahtaako hän tietää mitä kuuntelee. Sain vastaukseksi "Corey Tayloria". Niin. Aivan... Ja toinen pakollinen "torilla tavataan" -huomio: Daruden Sandstorm soi sekä Superbowlin aikana New Orleansissa että Winter Carnivalin aikaan koulun lumidiskossa!

Onhan meillä sitten tämä kantri. Syvässä etelässä kantrimusiikki on varmasti vielä kovempi juttu, mutta kuulee sitä täälläkin. Varsin harmitonta julkisilla paikoilla soitettavaksi kelpaavaa musiikkia, ja pieksee kotimaisen jormakääriäisiskelmän miten päin vain. Aiemmin taisin innostuksissani puhua hieman muunneltua totuutta, kun väitin, että Huskyjen jääkiekko-otteluissa ei soiteta mitään musiikkia levyltä. No, soitetaan siellä tämä aina toisella erätauolla!

Muistini palailee pätkittäin. Hiljattain muistin olleeni Winter Carnivalin aikoihin kuuntelemassa Hancockin Orpheum-teatterissa Killer Kong -nimistä yhtyettä. Bändi soittaa varsin progressiivista blues-rockia ja esiintyy suurella tunteella. Musiikki ei aivan osu sille sektorille, mitä yleensä kuuntelen, mutta keikan avausbiisi "Too Nice Blues" kuulosti todella hyvältä jäi mieleen. Ihan kuin Nirvana ja Franz Ferdinand olisivat yhdistäneet voimansa. Koska piirit ovat pienet, oli bändin keikkajärjestelyistä vastuussa eräs kaverin kaveri, ja näin ollen minäkin päädyin yhtyeen kanssa jatkoille yön pikkutunneilla. Siinä saattaa olla pääsyy siihen, miksi muistan kertoa asiasta vasta nyt.

Tällä maailmankolkallakin on silti omat vitsauksensa. Ikävä kyllä alkujaan tältä mantereelta rumaa päätänsä nostanut Harlem Shake tuntuu olevan tällä hetkellä maailman kuumin trendi. Nyt niitä valoja päälle: biisissä on kolme sanaa ja neljä eri säveltä! Jos tällainen musiikiksi itseään kutsuva yninä ja narina pyrkii Suomeen sisään, niin älkää taivaan nimessä päästäkö! Vääntäkää vaikka tätä kovemmalle, niin ehkä se pelästyy ja menee pois.