Oli aika jättää Ameriikan manner. Palasin Suomeen Reykjavikin kautta Icelandairin siivin.
Melkein viisi kuukautta vieraassa maassa tuli täyteen, enkä päivääkään vaihtaisi pois. Niin kovin moni sanoo, että välillä on hyvä katsella asioita vähän eri kantilta ja perspektiivistä, jotta ymmärtää itseään ja muita paremmin. Tässä jo kolme viikkoa kotimaan kamaralla tallustelleena tekee koko ajan enemmän mieli sanoa juuri nuo samat sanat. Matkailu avartaa, ja kaukaa on parempi joskus nähdä lähelle.
Kaikille vaihto-opiskelua suunnitteleville voin suositella Michigan Techia ja Houghtonia lämpimästi. Tai, no, en sillä tavalla konkreettisesti "lämpimästi", mutta voin suositella vastaavaa reissua ihmisille, jotka pitävät laadukkaasta opetuksesta ja maanläheisestä meiningistä vähän pienemmällä paikkakunnalla.
Amerikkaan palaamista saatan suositella myös itselleni jossain vaiheessa. Sen verran kirjavaa on maan tarjonta, että moni paikka jäi vielä näkemättä. Pitänee laittaa green card -arpajaisiin kestolotto vetämään. Loppumatkan rannikolta rannikolle -kierros taas pisti kaipaamaan ihan oikeaa lottovoittoa. Visakorttia tuli nimittäin pelkästään toukokuun aikana kuivatettua usealla tonnilla. Vaan niinhän sitä sanotaan, että raha on luotu kiertämään. Väittäisin, että sain rahalle myös vastinetta, ja vaikka summa tuntuu hurjalta lyhyen ajan sisään, riittää reissussa muistelemista vielä pitkään. Eikä se käytetty rahamäärä ole muistoissa ensimmäisenä...
Houghtonissa tutustuin moniin huipputyyppeihin, joiden kanssa yhteydenpito toivottavasti jatkuu tulevaisuudessakin. Suomi-mafiaa saattaa nähdä tälläkin puolella palloa, mutta paikallisten hemmojen näkeminen vaatinee uuden amerikanvierailun. No jaa, vuodenvaihteessa pelataan Ann Arborissa NHL:n talviklassikko, ja pari samassa talossa asustellutta kaveria asuu ihan siinä kulmilla.
Tammikuussa puolivakavissani aloittamani blogin piti toimia ikään kuin muistilistana, jotta koululle palautettavaa vaihtoraporttia ei tarvitsisi reissun jälkeen aivan tyhjästä nyhjäistä. Lähes välittömästi homma karkasi rukkasesta, ja nyt näissä kuudessakymmenessäneljässä blogipäivityksessä on takuulla enemmän tekstiä kuin diplomityössäni.
Minulla oli hauskaa blogia kirjoittaessani. Sain myös koko kevään ajan myönteistä palautetta blogista, ja monelta sellaiselta taholta, josta sitä en olisi osannut odottaa. Hauskana yksityiskohtana kerrottakoon, että statistiikan mukaan blogia on luettu tähän päivään mennessä 4525 kertaa lukuisista eri maista, pääasiassa Suomesta, Yhdysvalloista, Saksasta ja Tanskasta. Lisäksi lukijakunnalla näyttää olevan käytössä ainakin Venäjän, Ukrainan ja Algerian proxy-servereitä, tai sitten joku KGB hyödyntää kirjoituksiani tiedustelutarkoituksessa :D
Olen tyytyväinen, mikäli olen osannut välittää tätä kautta edes hieman niitä tunnelmia, mitä olen kevään aikana käynyt läpi.
Tämä on blogin viimeinen päivitys. Ameriikan erikoiskirjeenvaihtaja vaikenee. Kiitos seurasta ja kuulemiin!
No comments:
Post a Comment